Eläkepätäkkä.fi

>> HURHUR: Tervetuloa uuteen videoon. Tänään eläkeläinen saa päättää mun päivän. Ja me ollaan Korsossa. Korso on skutsissa. Eli mä meen Karin luokse. Mä en tunne Karia, mut tiedän, ett hän on eläkkeellä. Tänään hän saa päättää mun päivän. Ollaan ihan just täällä perillä vissiin tota. Onks tää. Ai kato moro, ootsä Kari? >> KARI: Joo, tuu vaa, tuu vaa siit portista. >> HURHUR: Terve, Konsta! Enpä vielä tässä vaiheessa ois osannu arvata, ett me tullaan käymään Karin musiikkikeikalla, futistreeneissä, mäkkärissä ja ett me tehtäis musiikkivideo. Ottaen huomioon, ett Kari on 72 vee. >> KARI: Maistuisko kahvi, jos keitän? >> HURHUR: No, minä en kyllä kahvia juo. Mutta tota, sinäpä saat päättää päivän ni kyllä minä kahvikupin otan >> KARI: Otat käteen vaikket juo? >> HURHUR: Kyllä minä juon sen, minä juon sen. >> KARI: Okei. Mä myin hedelmiä autosta suoraan sillä lailla että mä ajelin määrätyt lenkit siellä Mikkelin, lähitienoot ja lähikunnat ja määrättyinä päivinä määrätyt, niinku kauppoihin suoraan. >> HURHUR: Ootsä ollu muualla töissä? >> KARI: Olen. Kerronko mä nyt ihan alusta lähtien missä mä oon ollut >> HURHUR: Niin kuinka monta työtä sulla on oikeen ollut? >> KARI: On mulla varmaan viis kuus työpaikkaa ollu. Ekaks oli tää paikalliseen osuuskauppaan myymäläharjoittelijaks. >> HURHUR: Joo-o >> KARI: Maitoki myytiin irrallisena elikkä ne toi pienen tonkan mukanaan ja koneesta ni monta litraa. Litra, ni sä painoit ja se pumppas sen litran siihen kannuun. Armeijaan asti mä olin sitten. Armeijassa kuuskytä kuus. Armeijan jälkeen ni tuota jopa kutonu sukkia, tämmönen ilmoitus oli, siin oli niin paljon parempi palkka. >> HURHUR: Mietiksä silloin eläkkeitä yhtään? >> KARI: Tuota silloin en kyllä miettinyt kyllä vielä eläkkeitä, että meno oli päällänsä niin sanotusti että tuota. Luumuja tulee tosi paljon, tuosta pittää teille antaa maistiaisia. Jos on tekarit ni elä kovasti, ettei vaan lohkee. Ni, tosi hyviä, maukkaita semmosia. >> HURHUR: On. >> KARI: Ei oo enää rock-festivaaleille ei oo kyllä asiaa enää mutta.. >> HURHUR: Eihä sitä tiiä vaikka ens vuonna tulis puhelu että haluutko tulla tänne. >> KARI: Ruisrokki ja Ilosaarirokki on vähä kyllä jääny kyllä väliin. >> HURHUR: Siinä kun noi Karin musiikkijutut tuli puheeksi, mä kerroin että myös mä oon tehny biisejä Youtubeen, ni me saatiin idea, ett mitä jos, me tehtäis Karin 19 vuotta vanhasta biisistä nykyaikainen musiikkivideo. >> KARI: Sinä tuota varmasti nyt tietokonemiehenä, sinä tuota avaat tän varmaan. >> HURHUR: Sorbas-yhtye >> KARI: Osaanks mie tän laittaa, mistäs tää aukee. [laulua] >> HURHUR: Tästä me saadaan kyllä musiikkivideo. >> KARI: Oisko tuo, pitäiskö minun sävellys panna. >> HURHUR: Kevätserenadi? >> KARI: Nii [laulua] >> KARI: Jos mä kysyn sulta nyt sit niinpäin, että mikä on tupettaja, teetsä puukon tuppeja vai mitä sä tupettajana teet? >> HURHUR: Tubettaja. Se tulee tuota, ää, netissä on tällainen videosuoratoistopalvelu ku Youtube. >> KARI: Joo-o >> HURHUR: Tubettaja on siis henkilö, joka lataa videoita säännöllisesti Youtubeen. >> KARI: Joo-o. No kukas sulle maksaa palkan? Ooksä yrittäjä? >> HURHUR: Mä olen yrittäjä, kyllä. >> KARI: Mistä sä saat sen palkan? >> HURHUR: Se tulee mainoksista, joita näkyy Youtube-videoitten yhteydessä. Mut sen lisäksi tulee tietysti tällaisia yhteistöitä niinku tämä video, mitä me nyt ollaan kuvaamassa, Eläketurvakeskuksen kanssa, nii siitä tulee Eläketurvakeskukselta >> KARI: No mites sua kiinnostaa nyt ku sä yrittäjänä sähän maksat itte tietysti nää sosiaalikulut kaikki, niin ootko sinä miettinyt tuota eläkemäärää tai minkä verra sinä mahdollisesti sitte? >> HURHUR: No rehellisesti, en. Mä maksan sitä yy, ee, ällää, mikä se on, menee aina kerran kuussa. >> HURHUR: [Tietoiskussa:] YEL eli yrittäjän eläke turvaa vanhuuden toimeentuloa eläkeiän alusta siihen saakka kunnes kyssaat. YEL vaikuttaa myös siihen millaista turvaa yrittäjä saa, jos hän esimerkiksi katkaisee kätensä ja jää työkyvyttömäksi, sairastuu tai jää kotiin hoitamaan lasta. >> KARI: Ja nyt ku, yks tota asia on ollut paljon julkisuudessa, puuttuu tää, Suomessa ei synny kato veronmaksajia, ei synny eläkkeen maksajia, nuoret ihmiset ei tee lapsia, kukas sulle maksaa sitten eläkkeet ku sä oot eläkeiässä, jos ei oo maksajia? >> HURHUR: [Tietoiskussa:] Eläke on Suomessa sukupolvisopimus. Eli sinä maksat hänen eläkkeensä, mutta hän maksaa sinun eläkkeesi. Mutta, miten eläkepätäkkää riittää? Sukupolvien koot vaihtelevat ja väestö ikääntyy. Näitä sukupolvien välisiä kokoeroja tasoitetaan rahastoimalla eläkemaksuja. Työssä käynti ja eläkkeiden rahastointi varmistavat, että eläkkeitä pystytään maksamaan myös tulevaisuudessa. Osa maksettavista eläkkeistä tulee jo nyt rahastoista ja tämä osuus kasvaa koko ajan kun väestö vanhenee. Hyviä eläkepäiviä, mussukat. >> KARI: Ylimääräiset työvuodet kerrytti paljon enempi eläkettä kuin ne normaalit työvuodet. >> HURHUR: Kuin paljon se vaikuttaa siihen? >> KARI: Sehän vaikutti toista sataa euroa kuukaudessa tuli enempi eläkettä. >> HURHUR: Oho. Kari teki siis eläkeiän täytyttyä vielä vapaaehtoisesti kolme lisävuotta jotka kerrytti huomattavasti enemmän eläkettä ku tavalliset työvuodet. >> KARI: Jos kortit on ni voiha sitä jotakin tuossa lätkiäkin. >> HURHUR: Onkse sun vuoro uudestaan? >> KARI: On joo. En tiedä. >> HURHUR: Se oli siinä. >> KARI: [nauraa] Otitko tän? Otitko tän varmasti? >> HURHUR: [nauraa] Mä leikkaan tämän pois tästä. >> KARI: Mitä se kello on, nyt mahdollisesti, onko, ai mullon tossaki. >> HURHUR: Se on puoli yksitoista. >> HURHUR: Joka tarkoittaa sitä että Karin keikka alkaa reilun tunnin päästä ja meidän täytyy ehtiä syödäkin enne sitä, joten meidän täytyy lähteä liikkeelle. >> KARI: Eikö me olla sen verran tehty töitä että oisko tää ruokatunnin paikka? >> HURHUR: Kyllä, missä me käytäs? >> KARI: Mehä käydään kuule siinä Mäkkärissä siinä keikkapaikan lähellä on tosi hyvä semmonen mäkkäri. >> HURHUR: Joo, kyllä mä tiiän mäkkärin, mä oon itekin tuota.. [kumpikin nauraa] >> KARI: Mä luulen että sä et oo, nuori mies, ootko sä mäkkärissä käynytkään? >> HURHUR: Mitä mun pitikään ottaa..? >> KARI: Siu piti ottaa se kanahampurilainen. >> HURHUR: Kanahampurilainen? >> KARI: Joo >> HURHUR: Okei >> HURHUR: Vähän ehkä kuiva minusta. >> KARI: Antasin ehkä neljä mä antasin tälle. >> HURHUR: Mä sanon kolme. >> HURHUR: Meneekö sulla eläkkeellä rahaa? Tän mäkkäriruuan lisäksi muuhun? >> KARI: Nykysin käyn konserteissa enempi ja ja tuota teatterissa käyn ja kyllä tuo matkustus on yks semmone että nyt kun eläkkeellä on ni se on semmonen silloin tällöin. No kyllä mä ihan kerran pari kertaa vuodessa tuolla etelässä kyll käyn. >> HURHUR: Sä sanoit tossa autossa että ostit joskus sen haitarin osamaksulla. Onko nyt eläkkeellä tarvinnut ostaa osamaksulla mittään? >> KARI: Ei. Ja onpa näinkin, että oon niin pitkälle miettinyt että jos joskus on semmoinen tilanne, että tarvii jonkun hoitopaikan tai tämmösen, että on sitte varaa olla semmosessa hoitopaikassa missä saa kunnon hoidot ja. >> HURHUR: Voinko olla avuksi? >> KARI: No tässä ei oikeestaan varsinaisesti, mä kyllä tiedän mitä mä teen. Ihan voitte rauhoittua tässä. >> HURHUR: Okei, mä rauhoitun. >> KARI: [puhuu itsekseen:] Missähän mun toi piuha on, semmonen vähän paksumpi piuha, ei tarvii lähtee kauppaan ja kaikkee, tän ku laittaa tähän näin, ja mullon tossa yks, valmiina yks pistoke, mä laitan sen tohon, jos se nyt yleensä menee niinku sen pitäis, miksei se mee, vaihetaanpas tuo tuohon.. [musiikki alkaa] >> HURHUR: [puhuu itsekseen:] Ui saakeli! >> KARI: Joo, soittajan tili oli tänään, tällainen kaurapuuron verran. >> HURHUR: Ja vielä päivän päätteeksi me käytiin Karin futistreeneissä. >> HURHUR: Oli! Se oli syöttöpiste! >> KARI: Jumakeutsi, näitsä? >> HURHUR: Joo näin ja sain filmillekin. >> KARI: Joo, hyvä! >> KARI: Hanska! >> PELAAJA: Ei ollut, älä nyt hei hei. Hei hei hei, otetaan uusiks toi! >> HURHUR: Mitä mieltä sä oot sun eläke-elämästä? >> KARI: Mä voin sanoo, ett mä oon tyytyväinen. Olen tyytyväinen, siin on kolme pointtia semmosta elikä, mä saan tehdä niitä asioita mitä katson itselleni tärkeäksi. Toinen pointti on se että on tuota terveyttä että mä pystyn täällä vielä juoksee. Kolmas se vapaus siitä että voi ite valita tekemisensä. Tää päivä tässä nyt on yhdessä pyöritty, mitä ajatuksia se toi sinulle? >> HURHUR: Siis, mä toivon että ku mä pääsen eläkkeelle ni mulla on samanlainen tilanne ku sulla nyt. Ett ensinnäkin mä olen hengissä. >> KARI: Se on aika tärkeetä! [naurua] >> HURHUR: Ja sitte tota saa tehä sitä mistä tykkää, ja pystyy tekemään. Nää nämä samat jutut mitä sä just sanoit. >> KARI: Nii että sä katsot että ne on tärkeitä myös sulle! >> HURHUR: Niin. Ja että on sitä rahaa että pystyy tekemään. >> KARI: Nii joo kyllä, se on tärkeetä. Jos on rahaa kuin paljon, mutta ei esimes perhe-elämä toimi tai sairastelee ja muuta, niit ei aina rahalla pysty korvaan. >> HURHUR: Niin. >> KARI: Mullon mottona tavallaan ollut se, että elä elämää, älä anna sen kulua ohi, elä se elämä. >> HURHUR: Se on todella hyvin sanottu. Musta tuntuu että tähän on hyvä lopettaa tämä video. >> KARI: No nii. Jos tää on tässä ni oikeen, se on siinä sitten. >> HURHUR: Kiitos sulle, että sain viettää päivän sun kanssa. >> KARI: Sama juttu. >> HURHUR: Tykkää videosta. >> KARI: Jätä kommentti. >> HURHUR: Laita ilmotukset päälle. >> KARI: Tilaa eeddspeaks. [naurua] Eeddspeaks! Tilaa eeddspeaks! >> HURHUR: Just näin!

Vietin päivän eläkeläisen kanssa >> PAPANANAAMA: Hellurei ja hauraat luut! Mä sain tilaisuuden viettää päivän eläkeläisen kanssa ja mä elän niin sillain oman kuplani sisällä ja mä en tunne ketään vanhaa ihmistä, sillai legit vanhaa ihmistä, joten mä ajattelin että mä haluaisin nähdä maailmaa mun oman kuplani ulkopuolelta, joten mä tartuin tilaisuuteen. Tai otin tilaisuudesta vaarin. [naurua] Mä oon siis täällä jossain Pohjois-Helsingissä, en tiedä, pitkän bussimatkan takana, 45 minuuttia, joten mä menen nyt viettämään päivän erään Sirkun kanssa ja meille on luvattu sellaista pientä puuhailua. [naurua] Niin tosiaan, tämä video on tehty kaupallisessa yhteistyössä Eläketurvakeskuksen kanssa. ... näi iso..(?) Mullon sellainen olo että mä oon niinku murtautumassa jonnekin. [naurua] >> SIRKKU: Hei! >> PAPANANAAMA: Huomenta päivää! [naurua] >> SIRKKU: (Oltiinpa) me täsmällisiä! [naurua] >> PAPANANAAMA: Ihanaa, hei! >> PAPANANAAMA: Tämä tässä näin on Sirkku, hän on 74-vuotias, joista viimeiset kymmenen vuotta hän on ollut eläkkeellä. >> PAPANANAAMA: Niin tosiaan, ällöpohjustuksena sanottakoon että mulla ei ole mitään, pienintäkään käsitystä eläkkeestä tai siitä miten se niinku silleen teknisesti muodostuu. Kaikki se teknisyys on mulla hukassa. Mä en oo oikeestaan ikinä edes ajatellut sitä johtuen ehkä siitä että mun työura on ollut erittäin katkonaista ja tavallaan mä en koe että mun on relevanttia ajatella eläkettä jos mulla ei ole ollut edes työpaikkaa tai silleen mä en ole löytänyt edes työpaikkaa, että se on ollut ensimmäinen ongelma. Että tota, mä oon silleen aika tabula rasa, tähän liittyen. Plus mua vähän tossa jännitti se, että miten mä osaan olla niinku tuntemattoman ja vielä vanhemman ihmisen kanssa, koska mulla on jotenkin semmonen että jos mä joudun sensuroimaan itteeni tosi paljon tai etä mulla on semmonen olo että mä joudun sensuroimaan itseäni tosi paljon, niin mä en osaa enää puhua, niinku mulla ei tuu mitään mielenkiintoista tai jännittävää mun suusta. Että tota ihan silleen tyhjänä tauluna, pelon sekaisella mielenkiinnolla astuin tähään päivään. >> PAPANANAAMA: Mitenkäs sun päivät on mennyt tässä? >> SIRKKU: No mitäs, olin eilen kasvohoidossa >> PAPANANAAMA: Uuuh! Mä kysyin mun katsojilta, silleen että onko teillä kysymyksiä eläkeläiselle >> SIRKKU: Niin >> PAPANANAAMA: Ja sitten, niin, kauheen moni >> SIRKKU: Istu! >> PAPANANAAMA: Kiitos. Kauheen moni kysyi, että, että tuleeko koskaan tylsää? >> SIRKKU: No ei todella! Siis kun ei aika riitä mihinkään, joo! [naurua] >> PAPANANAAMA: Milloin sä rupesit miettii niinku eläkkeelle jäämistä? >> SIRKKU: Sanotaan nyt ehkä kuuskymppisenä. Melkein 64 kun mä jäin eläkkeelle. Kyllä mun oli vaikeeta jäädä, koska oli niin kiva työ, kivat kaverit ja sitten kivat päiväkahvitarjoomiskokoilut.. >> PAPANANAAMA: Aivan! [naurua] >> SIRKKU: Mutta että en mä niinku halunnut jäädä pidempään töihin. Olin niinku sen yhdeksän kuukautta että sain vähän isompaa eläkettä, sata euroo sain enemmän sitten, niinku tulee sit jatkuvasti (...) >> PAPANANAAMA: Se on kyl aika paljon >> PAPANANAAMA: Siis tällaiset asiat mä koen relevantteina. Mistä mulla ei kuitenkaan ole mitään hajua eläkkeeseen liittyen, että yhdeksän kuukautta työelämää kerryttää eläkettä että sä saat huntin kuussa enemmän, mikä on mun mielestä aika paljon. Että siihen voi luonnollisesti vaikuttaa itse, jos sä olet pidempään töissä niin sä saat enemmän eläkettä, mutta jos sulla on jotain taukoja tyyliin intti, kotiäitiys, mitä näitä nyt onkaan niin, sit sä saat vähemmän eläkettä. Ja vanhemmalla iällä kun sä oot töissä, niin se sun eläkeprosentti on isompi ja esim. korkeakouluopiskelu kerryttää eläkettä, jos sä valmistut, niinku tällaisia asioita, mullei oo mitään hajua. Mä tiiän vain sen, että jos mä jäisin nyt eläkkeelle, niin aika niinku penneillä kiituutettais, saatte sitten nähdä mut jossain steissillä jonkun kupin kanssa. >> SIRKKU: Mut olinhan mä sitten hommannu jo auton ja aloitin heti mun kirjoittamisen opiskelut, mitä sit kuus vuotta harrastin. Ja rupesin kirjottamaan ja tietysti nää liikuntaharrastukset siinä sivussa. >> PAPANANAAMA: Niin joo, sä oot kirjottanut jotain kirjoja. >> SIRKKU: Joo, mä oon kirjottanut, ensin, ku mä olin elämäkertakirjoittanut (tää nyt poikkeaa vähän tää väri) ni tota, elämäkertakirjoittamisen kurssilla, ni sen nopeesti kirjotin ja sit kaks runokirjaa. >> PAPANANAAMA: Onks tää... [kenen] >> SIRKKU: Ai toi, mun kuva, poika oli taidelukiossa ni hän tota. >> PAPANANAAMA: Ai se on susta maalaus? >> SIRKKU: Se on musta joo, mä kyl ajattelin et en mä noin vihainen oo yleensä. >> PAPANANAAMA: Se on tommonen hämmästelevä katse. >> SIRKKU: Tässähän mä teen, toikin on mun pojan tekemä toi. >> PAPANANAAMA: Onpas luova perhe. >> SIRKKU: Joo. Kato tää oli tää mun ensimmäinen, Asfalttikellot-kirja. >> PAPANANAAMA: Minkä ikänen sä oot tossa? >> SIRKKU: Hetkinen, kyyskymmentäkahdeksan ehkä. Toi on otettu, Salkkarien meikkaja otti musta kuvan, mä pyysin ottaa. Mä olin Salkkareissa, ei Salkkareissa, oon ollu, eiku se olikin Kotikadussa. >> PAPANANAAMA: Ai Kotikadussa? >> SIRKKU: Kotikadussa joo. Sit ku oli hyvin meikattu, mä sanoin ota musta kuva. >> PAPANANAAMA: Sä näytät tässä niinku joltain nelkytvuotiaalta. >> SIRKKU: Ai kiitos! >> PAPANANAAMA: Mut sit mä mietin, et tää kuva on niin hyvälaatunen et tää on varmaan tuore. >> SIRKKU: Mut ihan kännykkäkameralla joo. >> PAPANANAAMA: Sä oot niinku ahkeroinut enemmän ku mä koskaan. [naurua] >> SIRKKU: Joo, mutta nyt ei vie työaikaa. >> PAPANANAAMA: No se on kyllä totta. Must tuntuu et mul ei työkään vie mun työaikaa. >> PAPANANAAMA: Mikä on ollu niinku eläkkeellä olemises kivointa? Muuta ku se, et sul on oikeesti aikaa tehä asioita? >> SIRKKU: Aamut. >> PAPANANAAMA: Aamut? >> SIRKKU: Aamut. >> PAPANANAAMA: Ku ei tarvi nousta ja herää tonne. >> SIRKKU: Nyt mä nousen siinä kahdeksan yhdeksän aikaan ja juon kahvit ja menen ehkä takasin sänkyyn. >> PAPANANAAMA: Ihanaa. Tai no okei, mä voin tehdä ihan samaa, koska mulla ei oo tollasta niinku aikataulua. >> SIRKKU: Et se on ihanaa. >> PAPANANAAMA: Onks sul sit koskaan semmonen olo et sä kaipaisit jotenkin nuoruutta tai niinku aattelets sä et ihana et ei tarvi enää häslätä sillee samalla tavalla mitä nuorena? >> SIRKKU: Joo, ei niinku nyt enää jaksais. Sillon ku se nuoruus on, ni sillon ei osaa antaa sille niin paljon arvoa ku pitäs. Et sit vanhana vähän kaipaa sileitä poskia ja... [naurua] >> PAPANANAAMA: Onks toi sit se asia mitä sä kaipaat nuoruudesta? [naurua] >> SIRKKU: No kyl se aika paljon on. Ainoo miinus on se et huomaa et alkaa väsyä, koska kuitenkin haluais tehdä ja on tottunu silleen menemään ja tulemaan ja siivoamaan ja. >> PAPANANAAMA: Okei, mun on pakko sanoo, et vaikka mä oon 26-vuotias, ni mä samaistun hyvin paljon joihinkin näihin juttuihin, siihen et ei jaksais enää häslätä, siihen et paikkoihin sattuu vaikka ehkä haluaiskin tehdä jotain, mut en kyl siihen että on tottunut siivoamaan. >> SIRKKU: Sen mä sanon, et siis ku tulee näin vanhaks, ni miettii et hetkinen, mihin se elämä meni. Jotenkin se tulee niinku yhtäkkii, et mä oonks mä näin vanha. >> PAPANANAAMA: Mä osaan kuvitella ton semmoses pienemmässä skaalassa, niinku et ai onks joulukuu jo näin pitkällä tyyliin. >> PAPANANAAMA: Onks sul muuten ikinä tolleen et ku nykymaailmassa sellasii asioita mitä sä et vaan jotenkaan ymmärrä, sellasii vaikka jotain outoja trendejä tai tällasia asioita mitä nykymaailmassa ihmiset on tehny? >> SIRKKU: En mä tiedä niinku oikeestaan täytyy niinku pysyä ajassa mukana jollain tapaa. >> PAPANANAAMA: Joo. Must tuntuu et nykynuorilla on vähän sellanen maailmanlopun pelko, että ei jotenkin osaa aatella et no eletäänkö me nyt noin vanhaks et tuleeko joku ydinpommi. Oliks sul koskaan tollasta nuorempana ku sillonhan oli just kaikkee kylmää sotaa ja tällast? >> SIRKKU: Eeei. [naurua] >> SIRKKU: Ei sillon ei ollu tämmösiä pelkoja, ei ympäristö ei, olihan sillonki joku kylmän sodan aika mut ei se nyt ollu niin vakavaa. >> PAPANANAAMA: Ja vaikka puolet meistä on aika varmoja et me ei selvitä niinku viidenkympin yli, niin se todennäköisesti tapahtuu, koska ihmisten eliniänajan odo... eliniänodote... eliniänajanodote... ihmisten eliniänodote nousee koko ajan, eli vaikka niinku meidän ikäset pääsee vanhempana eläkkeelle niin me ollaan niinkun eläkkeellä pidempään ku mitä esim nää nyt eläkkeellä olevat ihmiset tai muuten vaan meitä vanhemmat. >> PAPANANAAMA: Me mennään nyt bailatino-tunnille. >> SIRKKU: Noni, lähdetään. >> PAPANANAAMA: Sun autolla. >> SIRKKU: Mun autolla ja mun harrastukseen. >> PAPANANAAMA: Käyt sä kuin usein tota näillä tunneil? >> SIRKKU: Kerran viikossa, aika tuttuja kulmia. Noni, tää on Tapanilan Erä sitten. >> PAPANANAAMA: Kiitos. Sitten vuoroin. >> SIRKKU: Kiitos. Laitoinhan mä auton lukkoon, mut ei sitä nyt kukaan sieltä [...] >> PAPANANAAMA: No sehän tois jännitystä tähän videoon, jos sun auto varastettais. >> SIRKKU: Tääl on meidän pukuhuone. Mennään vaihtamaan vaatteet. >> PAPANANAAMA: Tsädääm, valmiina sambatino eiku bailatino. >> SIRKKU: Pääset kokeilee >> PAPANANAAMA: Vähän jännittää. >> SIRKKU: Ei tarvi jännittää. >> PAPANANAAMA: Pysyykö perässä, ku polvetkin vaan naksuu. >> SIRKKU: Tääl on niinku sun isoäidin ikäsiä kaikki. >> SIRKKU: Meil on vähän ku omat paikat. >> PAPANANAAMA: No niin, siinä oli bailatino-tunti. Mä olin niinku. >> SIRKKU: Mitäs tykkäsit? >> PAPANANAAMA: No siis tykkäsin oikeesti tosi paljon. Mä siis niinku pääsin jotenki siihen maailmaan mukaan. >> SIRKKU: Ihan hyvinhän se meni. >> PAPANANAAMA: Mä kyl tajusin et mul on paljon vähemmän rytmitajua mitä mä oikeesti oon luullu. >> PAPANANAAMA: Kilin kilin. >> SIRKKU: Cin cin. >> PAPANANAAMA: Sukupolvien yhdistymiselle. [naurua] >> PAPANANAAMA: Ihmisil on välillä semmonen tietty kuva niinku et millasta eläkeläisen elämä on, ni onks sul koskaan tavallaan jotain et ihmiset olettaa susta jotain koska sä oot vanhempi tai eläkkeellä tai jotain? >> SIRKKU: No emmä tiedä, sanoisin et ihan myönteistä, ku mä saan aika hyvää palvelua, kohtelua, kaikissa kaupoissa, lääkäreissä, mä oon vanha. >> PAPANANAAMA: Aivan varmasti joo. Ihmiset yleensä kunnioittaa vanhuksia sillai. >> SIRKKU: Miltä susta nyt on tuntunu tää ku sä oot kuunnellu mun päivääni? >> PAPANANAAMA: Siis tosi niinku positiivinen mieli jääny, emmä tiiä musta tuntuu että sä elät sellasta mun unelmaelämää. Sä vaat teet sun juttuja ja heräät omalla ajallas, ja elämä on silleen rentoa ja kivaa. Et ei tuu sellast, mä ite aina kuvittelen et mun ainoo suunnitelma on se et mä pukeudun vaan yhteen samaan väriin, et se on mun ainoo suunnitelma vanhuuteen. Mut emmä tiiä mitä mä... >> SIRKKU: Ai mikä se väri on sitten? >> PAPANANAAMA: Ehkä keltainen. Mut hei kiitos ihanasta päivästä. >> SIRKKU: Kiitos sulle. Tosiaan, niin näillä mennään, eikö niin. >> PAPANANAAMA: Kyllä, näillä mennään. >> SIRKKU: Mm. >> PAPANANAAMA: Mutta joo, sellanen päivä minulla oli. Kiitos paljon Sirkulle kun sain viettää tän päivän sun kanssa. Must on ihan kiva tollain niinku nähdä konkreettisemmin millasta eläkeläisen elämä on, koska en mä niinku tunne ketään, no itseasiassa mun isä oli kyllä eläkkeellä, yks mun sukulainen on varhaiseläkkeellä, kyl mä niinku jotain tunnen, mut en oo sillai tällai aktiivisesti kyllä hetkeen saanu tarkastella millaista eläkeläisen elämä on kautta voi olla. Siis se mikä mut yllätti oli se, et siis Sirkun kalenteri oli aivan täynnä, siis se niinku teki kaikkee ja niinku eihän sillä ollut varmaan ees vapaa-aikaa oikeesti. Mä oon hädin tuskin kolmeekymmentä, ja mä en jaksais tehä yhtä askaretta päivässä. Et niinku, mä toivon että mun keskittymiskyky on jollain tapaa palautunu siihen mennessä ku mä oon vanhus, että mä saan jotain aikaseks. Mä en tiedä millanen vanhus musta tulee, mä tiedän vaan et musta tulee sellanen Yoko Ono, pukeudun monokromaattisesti yhteen väriin, eli monokromaattisesti tiedättehän. Se tuntuu kuitenkin niin absurdilta ajatella, että minäkin oon joskus vanha. No must tuntuu jo nyt et mä oon vanha, mut sillee niinku legit vanha. Et se on vaikee ajatella yhtään mitään siihen liittyvää. Et joo, jos sua mietityttää kaikki eläkkeeseen liittyvät jutut ja teknisyydet ja että riittääkö sun rilluttelurahat sitten vanhaan ikään asti, ni käykää Eläkepätäkkä.fi:ssä, siellä on selkeällä kielellä vastauksia kaikkiin teidän mietintöihin. Ei mul muuta, kiitos paljon kun katsoit tämän videon. Kerro mulle kiinnostaisko sua sellaset videot, missä mä vietän päivän jonkun mun kuplan ulkopuolella olevan ihmisen kanssa ja tutustun sen elämäntapaan. Ja kerro myös millanen sä luulet et susta tulee vanhana. Ei mul muuta, kiitos paljon kun katsoit tämän videon ja me näemme taas. >> NAISÄÄNI: Hänelle on sattunut kamalan paljon kaikkea.